Todellinen Alora ''Vinna''

Mageekuva/Rita Larjava
Mageekuva/Rita Larjava
Mageekuva/Rita Larjava
Mageekuva/Rita Larjava

narttu

mustavalkoinen, lyhytkarvainen

49cm, 15kg

Vinna koiranetissä

  • syntynyt: 6.3.2022
  • lonkat: A/A
  • kyynärät: 0/0
  • polvet: 0/0
  • olat: terve/terve
  • selkä: LTV0, VA0
  • silmät: terveet
  • DNA testi: tulossa
Mageekuva/Rita Larjava
Mageekuva/Rita Larjava

Omistaja Päivi kertoo Vinnasta:

Vinna on yksinkertaisesti ollut toiveiden täyttymys. Se on lyhyesti sanottuna ihanteellinen kotikoira ja mitä parhain harrastuskoira.

Pentu-Vinna oli hurja puremaan, mutta se jäi heti pois kun hampaat vaihtuivat eikä ole nyt aikuisena herkkä hampaiden käytölle. Samaten siitä viltteihin ja peteihin pissailevasta pikkupennusta tuli hyvinkin varhain sisäsiisti, vaikka alussa petejä joka päivä pestessä ei välttämättä siinä hetkessä siltä tuntunut. Vinna nukkui pentuna paljon ja oli muutenkin aika rauhallinen pentu. Se ei esimerkiksi koskaan saanut ns. pentuhepulia. Sillä on aina ollut taito rauhoittaa itse itsensä, sitä ei ole koskaan tarvinnut opettaa rauhoittumiseen. Yksinolot lähti heti alusta alkaen menemään hyvin ja yksinollessaan se vaan nukkuu tai lepää. Ihan pienenä järsi vähän jalkalistaa, mutta mikään tuhoaja se ei ole ollut.

Aikuisena Vinna on keskikokoinen, n. 49cm ja 15kg. Sillä on kevyempi luusto, joten antaa pienemmän vaikutelman kuin ehkä onkaan. Turkki on lyhyt ja helppohoitoinen, mutta pohjavillaa kuitenkin löytyy. Sen huomaa varsinkin karvanlähtöaikoina.
Vinnasta on aikuistuttuaan kuoriutunut maltillinen, sopeutuva, reipas, lempeä, iloinen ja kiltti koira. Vinna rakastaa läheisyyttä ja onkin varsinainen sylikoira. Se on hyvin leikkisä, tykkää kaikista leluista ja rakastaa leikkimistä joko yksin tai ihmisen kanssa. Leikkii myös mielellään toisen koiran kanssa sille päälle sattuessaan. Vinna elää vanhemman shelttiherran kaverina eikä niiden yhteiselossa ole ollut mitää
n ongelmia.

Sillä ei ole näkynyt paimenkoirilla välillä esiintyviä ns. väärien asioiden paimentamisia. Ei käytä paimennusviettiään skuutteihin, pyöräilijöihin, juoksijoihin tai lapsiin, mitä voi paimenilla joskus olla tapana. Joskus metsässä maastopyöräilijä, joka tulee läheltä kovaa ja yllättäen on saanut sen reagoimaan. Jäniksistä ja peuroista se kyllä kiihtyy. Se ei myöskään omaa varsinkin silmänkäyttäjinä tunnetun rodun joidenkin yksilöiden piirteitä, että jäisi kyttäämään valoja, heijastuksia, varjoja, liikkeitä yms. mistä voi olla arjessa haittaa. Ensimmäisten juoksujen aikaan hormonimyrskyssä sillä oli hetken kestävä vaihe missä hieman katseli vastaantulevia autoja pidempään. Mutta siitä vastaehdollistettiin sitten pois ettei jäänyt tavaksi.

Vinnan parhaita puolia onkin, että se on hyvin tavallinen koira eikä mitenkään "yliluonnollinen" miten bortsuja välillä kuvataan. Se on ohjaajanöyrä ja siinä on pehmeyttä, mutta ei liiaksi, sillä se ei paineistu ja seisoo vahvasti omilla jaloillaan tilanteissa. Se on tarvittaessa hyvinkin täpäkkä tyttö eli pitää kyllä puolensa jos esim. joku koira sille ärähtää. Se ei pelkää ääniä eikä normaalisti alustoja, mutta joskus kiiltävä vaalea lattia esim. jonkun kauppakeskuksen tiloissa saa sen varomaan hieman askeleitaan. Varsinkin valeraskausaikaan saattaa tätä ilmetä. Jännittävissä tilanteissa sen toimintakyky on kuitenkin aina säilynyt ja se toimii pääsääntöisesti aina ennakkoluulottomasti.
Harrastuksina Vinnalla on agility ja hyvänä kakkosena paimennus. Myös rally-tokoa ja noseworkia ollaan tehty ja tehdään silloin tällöin. Harrastuksissa Vinna on timanttinen. Sillä on vahva vietti lampaille ja siellä se onkin melkeinpä täysin eri koira kuin muualla elämässä. Kiihkeyttä, silmänkäyttöä ja työskentelymotivaatiota löytyy roppakaupalla. Noseworkissa sen järjestelmällinen ja tarkka nenän käyttö on koukuttavaa seurattavaa. Vinnan kroppa on ollut hitaasti kehittyvää mallia ja sen eteen ollaankin tehty töitä jumppien yms. muodossa, mitkä sitten tukevat varsinkin agilityssä ja rally-tokoliikkeissä parempiin ja turvallisempiin suorituksiin. Varsinkin agilityssä Vinnalle on annettu aikaa kehittyä niin henkisesti kuin fyysisesti ja menty sen ehdoilla eteenpäin.

Vinna on työskennellessään hiljainen. Toki muutenkin kotioloissa aika hiljainen ja huomaamaton koira. Osaa kyllä haukkua ja kovaa, mutta lähinnä vain niissä tilanteissa jos kiihtyy kovasti. Vinna palkkautuu parhaiten lelulla, mutta sille käy hyvin myös herkut ja sosiaalinen palkka. Varsinaisesti ahne koira se ei ole, mutta syö ruokansa yleensä kyllä hyvin. Ainoastaan hormonikierron vuoksi jossain kohtaa saattaa huonompia syömisen kausia ilmetä. Vatsan toiminta normaalia.
Vinna on miellyttämisenhaluinen ja nopea oppimaan asioita, mutta se ei ole ehkä sellaista itse tarjoavaa tyyppiä. Nopeimmin se oppii siten, että auttaa sen ensin onnistumaan. Sen jälkeen alkaa helposti sitten tarjota kun on hoksannut mitä siltä halutaan. Koiraharrastuslajien lisäksi käydään retkeilemässä ja ollaan karavaanareita eli kuljetaan asuntovaunulla silloin tällöin. Kummassakin Vinna on mitä mainioin. Retkeillessä on innokas menijä eikä vaikeatkaan maastot ole sille ongelma. Samaten asuntovaunu on tullut sille tutuksi ja nukkuu ja elää siellä kuin kotonaan kun reissun päällä ollaan.

Arjessa Vinna on varsin helppo koira. Yksinolot ja muut tavalliset asiat sujuvat moitteettomasti ja ovat sujuneet heti alusta asti. Hoitotoimenpiteet ja muut käsittelyt sujuvat mainiosti. Sille ei ole ollut mikään ongelma se, että tekemistä ei ole tai että se on vähäistä. Tekemättömyys ei aiheuta siinä mitään normaalista poikkeavaa. Vinna tuntuu olevan tyytyväinen aina. Mielellään makoilee esim. kipeänä olevan perheenjäsenen kainalossa sohvalla, mutta hyvin innokkaasti lähtee heti tekemään mitä tahansa aletaankin yhdessä puuhata. Hyvin ihanteellinen työkoira siis eli lepäilee kun ei tapahdu mitään ja innokkaasti tekemässä heti kun aletaan tehdä.
Vinna on sosiaalinen. Se tykkää kaikista ihmisistä vauvasta vaariin ja sen mielestä erityisen kivoille ihmisille voi hymyillä eli näyttää silloin hienon irvistyksensä. Sen koko vartalo heiluu ja hytkyy kun se innoissaan tulee tervehtimään. Koirasosiaalinen se on myös, erityisesti pienet koirat ovat Vinnan mieleen. Isompikokoisia ja varsinkin tummia koiria se saattaa vähän jännittää, ainakin aluksi. Sen suhtautuminen koiriin tuntuu vaihtelevan myös hormonikierron myötä, joskus sitä ei kiinnosta ollenkaan ja joskus leikkii innokkaasti. Toiset koirat voivat olla Vinnalle kyllä hieman häiriö muutoin, mutta töitä tehdessään se keskittyy hyvin eikä silloin reagoi. Mutta lenkeillä tai muualla saattaa reagoida vastaantuleviin tai lähellä oleviin koiriin.

Melkeinpä ainoa haasteellinen puoli Vinnassa on sen kiinnostus riistan/eläinten hajulle. Se on siksi välillä haastava metsässä irtipidettävä jos hajut ovat voimakkaat. Silloin ei välttämättä kuuntele käskyjä vaan voi painella hajun perässä. Toki tulee aika pikaisesti myös takaisin. Koirapilliin se reagoi kyllä hyvin. Tämän asian eteen on tehty paljon työtä ja tehdään edelleen.
Vinna on pysynyt terveenä. Sillä ei ole allergioita. Pikkupentuna sillä oli pissatulehdus, mihin saatu antibioottikuuri sekoitti ja herkisti sen vatsan toiminnan vähän pidemmäksikin aikaa silloin, jolloin riesana oli vatsan satunnaiset löysyydet. Myös yksi silmätulehdus sillä oli ihan pienenä. Vajaa 2-vuotiaana sillä oli histiosytooma päässä. Muutoin ei ole eläinlääkärillä käyty kun virallisilla tutkimuksilla ja rokotuksilla.

Vinna pentuna: Tiia Tahvanainen photography
Vinna pentuna: Tiia Tahvanainen photography